Rauli

Kammiot, luolat, polut joita ei toiset kulje.

Lammet, metsien kätköissä, ruuhi jolla meloit.

Metsän elukat sulle jutteli, niille.

Outo lapsi, kumma mies.

Katujen Sokrates, kyselijä yön.

Kukalie kulkija, eksyjä maan.

Rappukäytävissä, puistikoissako heräsi.

Muistanutkaan; fanit odotteli.

-Aina sitä sai etsiä, patistaa lavalle.

Eikö tajunnut mikä tähti oli.

Seteleitä pitkin polkuja tiputteli.

Pyyteli anteeksi, olemassaoloaan?

-Jos mulla olis toi ääni, en epäröis. Sanoi moni.

Käärmeissään, meikattu kammattu tulokas.

Jos kyse onki sielusta, ehdotan.

Arja Tiainen kesällä 2007

Kiitos Rauli kaikesta!